Uutiset

Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa toinen ihminen tarvitsee ensiapua. Espoon Jalavapuiston koulun 6K-luokan oppilaat tietävät nyt, kuinka hätätilanteessa tulee toimia. Oppia ensiavusta he saivat Alertumilta.

Kun opettaja Anu Kahri kertasi ennen koulujen alkua peruopetuksen opetussuunnitelman sisältöä, hän kiinnitti huomiota siihen, että eri osaamisalueiden lisäksi mainittuna on oppilaan kyky huolehtia itsestään. Kun uutiset Turun puukotustapauksesta levisivät elokuun puolivälissä, Kahri havahtui toden teolla.

– Mietin, että oppilaat tarvitsevat tänä päivänä myös turvallisuuskoulutusta ja ensiaputaitoja. Mitä tahansa voi sattua koska tahansa, joten valmiudet toimia ja auttaa ovat perustaitoja nykymaailmassa, hän sanoo.

Kahri selvitti saman tien ensiapukoulutuksen tarjoajia ja kun koululla oli hankintasopimus Alertumin kanssa, oli asia sillä selvä.

Entä jos en sitten osaakaan

Lokakuisena tiistaiaamuna Jalavapuiston englanninkielisen kutosluokan 18 oppilasta valmistautuvat omaan hätäensiapukoulutukseen. Luokkahuoneen perällä odottavat elvytysnuket nostavat selvästi jännitystä.

– Odotan saavani ohjeita, kuinka tulee toimia, jos vaikka kadulla joku makaa maassa. On tärkeää osata antaa ensiapua, se voi pelastaa toisen hengen, toteaa aiheesta innostunut Elli Seiro. Vierellä Saimi Salminen nyökyttää olevansa samaa mieltä.

Kumpikaan tytöistä ei ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa joku olisi tarvinnut ensiapua. He kertovat kuitenkin saaneensa perustietoa ensiavusta joskus alemmalla luokalla sekä myös partiossa, jossa molemmat käyvät.

– Ei sitä jotenkin silti muista. Vähän siksi mietityttää, että uskaltaisiko sitä toimia. Jos menee lukkoon, eikä muista, mitä pitikään tehdä. Tai jos tekee jotain väärin, he miettivät.

Alertumin ensiapukouluttaja Taina Timonen kertoo tyttöjen kommenttien olevan tuttu huoli monelle.

– Pelätään sitä, ettei osatakaan auttaa tai ei muisteta, mitä kyseisenlaisessa hätätilanteessa tehdään. Jokainen osaa kuitenkin soittaa 112:een, joka on maallikon paras ensiapuväline, hän sanoo.

Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita ensiaputaidoista

Aamupäivän aikana Timonen käy oppilaiden kanssa läpi ensiavun perusasiat. Ensimmäisenä pitää aina selvittää, onko henkilö tajuton ja hengittääkö hän vai ei. Läpi käydään myös millainen asento on loukkaantuneelle paras, miten sidotaan vuotava haava ja mitä voi tehdä, jos kaverin henkitorveen on mennyt vierasesine, kuten esimerkiksi ruokaa ja hän on tukehtumisvaarassa.

Timonen kertaa 6. luokkalaisten kanssa seikkaperäisesti sitä, mikä pitää ihmisen elossa.

– Hengittäminen, lausuvat oppilaat tietäväisinä.

Oppilaat kyselevät koulutuksen aikana aktiivisesti yksityiskohtia. Tilanteita myös harjoitellaan pareittain: selvitetään tajunnan tila, kokeillaan kämmenselällä hengittääkö toinen ja kuinka loukkaantunut saadaan maha-asennosta kylkiasentoon. Ilmeet kertoivat, että hommaa harjoitellaan tosissaan ja moni havahtuu, että kaverin kääntämiseen tarvitaankin taitoa. Jos jokin oli kerrottuna hieman naurattanut, toi tilanteen harjoittelu selväksi, että tositilanteessa on toimittava määrätietoisesti ja ennakkoluulottomasti.

KUVA: Minea Tabor ja Laura Tiitta harjoittelivat käden sitomista.

Kuinka kovaa pitää painaa?

Eniten oppilaat odottavat tekohengityksen ja paineluelvytyksen harjoittelua. Nukkeja on useampi ja yksi niistä on junior-kokoa esittäen oppilaiden oman ikäistä nuorta.

– Lapsella elvytys aloitetaan viidellä alkupuhalluksella, koska yleisin lapsen elottomuuden syy on tukehtuminen. Sitten painellaan 30 kertaa ja puhalletaan 2 kertaa. Aikuisella suurin elottomuuden syy on sydänpysähdys, jolloin paineluelvytys tehdään ensin eli 30 painallusta ja sitten 2 puhallusta, selventää Timonen 12-vuotiaille kuulijoilleen.

Yhdellä nukeista harjoitellaan myös defibrillaattorin käyttöä. Oppilaita jännittää ensin, mutta koska laite ohjaa käyttäjäänsä puhumalla, jännitys haihtuu nopeasti.

KUVA: Oppilaat harjoittelivat Taina Timosen kanssa defibrillaattorin eli sydäniskurin käyttöä.

Nuoret osaavat käyttää älypuhelinta luontevasti hätätilanteessa

Taina Timonen rohkaisee aamun koulutettaviaan menemään rohkeasti auttamaan, jos huomaa jonkun sitä tarvitsevan.

– Nopeus on tärkeintä. Siksi selvitetään heti kysymällä autettavalta, onko hän kunnossa. Jos hän ei vastaa, soitetaan saman tien 112. Heille on tärkeä tieto, onko autettava tajuissaan. He myös ohjaavat, miten soittaja tilanteessa seuraavaksi toimii.

Timonen kannustaa oppilaita luottamaan itseensä. Hän toteaa, että hätänumeroon soittamisen taito on nuorilla ja lapsilla jopa parempi kuin monella aikuisella.

– He osaavat hyödyntää ja käyttää älylaitteitaan nokkelammin, kuten vaikkapa kaiutintoimintoa, jolloin he kuulevat 112:sta annettavat ohjeet ja voivat samalla toimia molempia käsiään käyttäen.

Timonen muistutti oppilaita myös 112 Suomi -mobiilisovelluksesta, jonka on ladannut jo miljoona käyttäjää. Sitä hyödyntämällä soittaja nopeuttaa avun perilletuloa, kun hätäkeskus saa automaattisesti koordinaatit soittajan sijainnista, eikä sitä tarvitse selvittää erikseen.

Lopputulema – kivaa ja hyödyllistä

– Ei se painelu ollutkaan niin vaikeaa. Oli jännä, miten paljon voimaa nuken kanssa joutui kuitenkin käyttämään, että painelu oli tarpeeksi tehokasta, toteaa Eerik Ryhänen koulutuksen lähestyessä loppuaan.

Luokkakaverit Sasha Barinova ja Kate Mwasi ovat samaa mieltä. Heidän mielestään aamu oli hyödyllinen ja se toi luottamusta siihen, että pystyy toimimaan tositilanteessa.

– Pitää myös keskittyä siihen tilanteeseen ja olla itse rauhallinen. Suomessa jokaisella on myös velvollisuus auttaa. Sitä kutsutaan yleiseksi auttamisvelvollisuudeksi, tytöt tietävät.

Lue myös, kuinka ensiapukoulutus on tarpeellinen myös lastenhoitajille!

Tämän tekstin ja kuvat on Alertumille tuottanut Viestintäpalvelu Scribo & Consuliten Tia Härkönen.