Blogi

Alertumin ammattipätevyyskouluttaja Sakari Kokkosen matkapäiväkirja

Perinteisesti lähiopetuksena toteutettuihin kuljettajien ammattipätevyyskoulutuksiin on tullut reilun vuoden katkos koronaviruspandemian tyhjennettyä luokkahuoneet. Virtuaali- ja verkkokoulutukset ovat olleet oiva apu epidemian aikana, mutta perinteiselle luokkahuonekoulutukselle on edelleen tarvetta.  Koronapandemia on suonut oivan mahdollisuuden kehittää ammattitaitoani kuljettajakouluttajana sekä verestää muistoja raskaan yhdistelmän ratista. Ammattitaidon kehittäminen onkin äärimmäisen tärkeää juuri nyt, sillä pandemian hellittäessä on odotettavissa nopeasti kasvavaa kysyntää koulutuksista.

Kokoaikaisesti ammattikuljettajana toimiminen on taannut minulle mahdollisuuden päivittää tietooni nykypäivän trendit, sekä tietenkin uusimmat lakimuutokset ja palauttanut mieleen kuljettajan arjen. Koulutustyön jälleen vauhdittuessa pystyn tuomaan luokkahuoneeseen kartuttamani tiedot sekä kohtaamaan kuljettajat ymmärtäen heidän päivittäisen arkeansa.

Olen juuri palannut viimeisimmältä Euroopan suuntautuneelta työmatkalta. Reissu alkoi visiitillä Tukholmaan, josta toin helsinkiläisperheen muuttokuorman uuteen kotiin. Tämän muutaman päivän pikavisiitin jälkeen käänsin nokan kohti Keski-Eurooppaa. Kuormanani oli suomalaisia huippuluokan vientituotteita Pwllheliin, Pohjois-Walesiin. Reissu oli pitkä ja mielenkiintoinen.

Reilun vuorokauden mittaisen laivamatkan jälkeen saavuin Pohjois-Saksaan, Rostockiin, sieltä matka jatkui Hollannin Hoek van Hollandiin, jossa ajoin kohti Iso-Britanniaa suuntaavaan laivaan. Koronavirustilanteen vuoksi ennen laivaan ajamista tuli tehdä ilmoitus Iso-Britannian terveysviranomaisille. Tämän jälkeen minulla oli 48 tuntia aikaa ajaa Walesiin, purkaa kuorma ja palata takaisin Eurooppaan. Jos myöhästyisin annetusta 48 tunnin aikarajasta, tulisi minun käydä 500 punnan sakon uhalla koronavirustestissä, joita tehtiin kuljettajille ajoreittini varrella olevilla huoltoasemilla.

Matka läpi öisen Englannin kohti Walesia oli upea kokemus. Viimeiset 190 kilometriä olivat todella haastavaa ajoreittiä. Ajaminen liki 19 metriä pitkällä ja kolme metriä leveällä yhdistelmällä läpi ikivanhojen kylien antoi haastetta ja sai minut pistämään kaiken ammattitaidon peliin. Ohjaamon katolla olevat varoitusmajakat varoittivat harvoja vastaantulijoita ja muutamien sananmukaisesti tiukkojen tilanteiden jälkeen, olinkin vihdoin Irlannin meren rannalla. Aamuöinen näky oli kaunis, vaikka merenranta olikin karannut avomerelle laskuveden myötä.

Kuorman purkaminen kävi sukkelasti, tämän jälkeen matka kotiin pääsi alkamaan. Päivänvalon ansiosta pääsin ihailemaan myös ne maisemat, jotka yön hämärässä jäivät näkemättä. Maisemat olivat upeat. Isot kirkonkylät vilisivät ajokilometrien taittuessa, Birmingham, Lontoo ja määränpäänä häämöttävä Folkestone ja Eurotunneli. Tästä matka jatkuikin junalla ja pääsin alittamaan Englannin kanaalin ja tämän etapin määränpää oli Ranskan Calais. Jälleen kerran maan rajojen ylittyessä täytyi muistaa tehdä Ranskan terveysviranomaisille ilmoitus. Tästäkin selvittiin mainiosti ja matkaa oli helppo jatkaa kohti Saksan Travemündea, josta lähtisi laiva kohti Suomea.

Koronaviruspandemia ja sen tarjoama mahdollisuus toimia jälleen täyspäiväisesti raskaankaluston kuljettajana ovat tarjonneet minulle monia hyviä muistoja. Tulen ikuisesti muistamaan uudenvuoden vieton liikkumisrajoitusten autioittamassa Frankfurtissa sekä öiseen aikaan ulkonaliikkumiskiellon alaisena olevan Luxemburgin läpi ajamisen.

Koronaviruspandemian aikana tavaraliikenteen henkilökunnalla ollut vapaus suorittaa työtään noudattamalla tarkasti eri maiden säädöksiä ja ohjeistuksia. Tavaraliikenteen kuljettajana toimiminen onkin antanut hyvän näkökulman, kuinka pandemiaa on eri maissa pyritty hillitsemään. Matkapuhelin on täynnä eri maissa vaadittavia ilmoituksia ja rajanylityksissä on saanut jännittää, millaisia määräyksiä on lähiaikoina astunut voimaan, vaikka niistä onkin itse yrittänyt pysyä perässä seuraamalla eri maiden tiedotuskanavia. Säädöksistä, muutoksista ja epävarmuudesta huolimatta, tavara on kulkenut ympäri maailmaa lähestulkoon ilman häiriötä. Omasta näkökulmasta suurena huolena on ollut mistä pitkää päivää painava kuljettaja saa evästä nälkäänsä.

Kun koronapandemia hiljalleen helpottaa ja luokkahuonekoulutukset polkaistaan käyntiin kunnolla, voin hyvillä mielin pitää koulutuksia, kun olen saanut kokea samoja asioita, joita ammattikuljettajat kokevat päivittäisessä työssään. Koulutuksissa on tärkeää puhua samaa kieltä kuljettajien kanssa ja olla valmiudessa tuomaan esille lainsäädäntö oikealla tavalla, kuljettajaa kunnioittaen mutta unohtamatta kouluttajan auktoriteettia. Toimimalla samassa työympäristössä kuljettajien kanssa on kouluttajan sanomalla painoarvoa, ja kuljettaja saa näin kaiken irti koulutuspäivästään.

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut Alertumin ammattipätevyyskouluttaja Sakari Kokkonen